Majapaikka vuokrattiin (sattumalta) erittäin hyvän tuottajan luota. S.A. Prümilla Wehlenissä vastaanotto oli mitä lämpimin! Aamupalalla oli mahtavaa ihastella Mosel-jokea ja jyrkkinä kohoavia Wehlener Sonnenuhrin viinitarhoja. Kävimme myös antoisia keskusteluita (niin viinistä kuin elämästä yleensäkin) useana iltana ihastuttavan isäntäparin Raimundin ja Pirjon kanssa. Lisäksi seuraan liittyivät välillä viinitilan harjoittelijat (Kash Intiasta ja Anni Suomesta) sekä vaihtuvat muut vieraat, jotka yöpyivät tilalla. Pimeän laskeuduttua myös tulikärpäset ilmaantuivat paikalle loistamaan.
 |
| Näkymä S.A. Pr ümin aamiasterassilta |
Prümit ovat tuottaneet viiniä jo aina tuhatsataluvun puolivälistä saakka. Tämä laaja suku on haaratunut aikojen saatossa, joten useita viinitiloja näkyy, joissa huomaa osana saman tutun sukunimen. S.A. Prümin omistaja Raimund on ollut johdossa jo vuodesta 1971, kun hän otti isänsä sairastuessa ohjakset perheyrityksessään. Nykyään myös tytär Saskia on mukana, kuten myös vaimo Pirjo, joka samalla hoitaa ravintolaansa Jyväskylässä. (Ravintola Vesilinna onkin ehdottomasti Viinimielen go to -listalla. Varsinkin laadukkaan viinilistan ansiosta.)
Viinitila kuuluu VDP-tuottajayhdistykseen, yhdessä noin parinsadan muun Saksalaisen huipputuottajan kanssa. Yhdistyksen logon kotkasymboli koristaakin jäsentilojen pullotteiden kapseleita, millä halutaan viestiä erityisen korkeasta laatutasosta. S.A. Prümin viinit ovat äärimmäisen laadukkaita ja tasting viinitilalla todella kannattaa, sillä vanhempiakin vuosikertoja pääsee maistamaan. Harmi että Alkon vakiovalikoimissa näitä ei ole saatavilla tällä hetkellä, ja tilausvalikoimassakin ainoastaan Solitär Riesling Trocken. Toisaalta, voi aina tehdä ravintolaretken Jyväskylään, koska Ravintola Vesilinnassa on laseittain myytävänä lähes kaikki Prümin viinit.
 |
| Prümin Ürziger Würzgarten Riesling Kabinett 2007 on upean hedelmäinen ja raikas, myös hennosti hunajainen ja mineraalinen. Sokeria on jopa 69 g/l, mutta se ei tunnu liian makealta, kun happojakin on melkein 7 g/l. |
Bernkastel-Kues
Moselin laakson vielä odotellessa keski-eurooppalaisia kesälomailijoita, oli ilmassa hiukan off-season -meininkiä. Eli melko hiljaista, mikä oli oikeastaan vain miellyttävää. Wehlenissä ei muutenkaan ollut juuri mahdollisuuksia illallistamiseen, joten matka vei lähes joka ilta Bernkastel-Kuesiin, jonne oli noin 4 kilometrin matka. Se taittui yleensä toiseen suuntaan kävellen ja toiseen taksilla. Bernkastel on valtavan ihastuttava kylä, missä on runsaasti taloja 1600 ja jopa 1400 -luvuilta. Erittäin siistiä joka paikassa ja viinitarharinteet pilkottavat myös talojen lomasta, heti kylän takaa ne kohoavat jyrkkinä rinteinä. Mukavaa hedelmäistä Rieslingiä löytää lähes miltä vain terassilta, eikä paljon tarvitse etsiä, niin myös 'vakavampia' viinejä on listoilla.
 |
| Tässä näkymä Bernkastelin raatihuoneen torilta. |
Mosel Vinothek on ehdoton vierailupaikka viinituristille! Kun maksaa 18 euroa/hlö ja lasipantin, pääsee kellarissa maistamaan omaan tahtiinsa 140 erilaista Moselin viiniä. (Kuohuviinit ja ihan muutamat kalliimmat viinit eivät ole kellarissa vapaassa kaadossa, mutta henkilökunta maistattaa niitäkin yläkerran tiskillä.) Infotaulut viinituottajista ovat vain saksan kielellä, mutta siis jokaisesta tuottajasta on pieni esittely ja samassa kohdassa myytävät pullot, mikäli ihastuu johonkin maistamaansa viiniin niin paljon, että haluaa ostaa sitä mukaansa. Kaikkea Moselista ei tännekään mahdu, mutta monia löytöjä voi tehdä, ja vaikka sitten myöhemmin innostua vierailemaan jollakin maistamallaan suosikkituottajalla. (Viinitiloilla muutaman viinin sisältävä maistelukierros on hinnaltaan usein 15 euron luokkaa.)
Bernkastelin kylillä sijaitsee myös viinituottaja Pauly Bergweiler. Heidän 1600-luvulta peräisin oleva talonsa on tyyliltään linnamaisen romanttinen. Viinimielellä oli mukava tasting heidän luonaan ja pääsimme myös tutustumaan erikoiseen uudehkoon koneeseen, jolla on mahdollista hoitaa joitakin jyrkillä rinteillä sijaitsevia tarhoja koneellisesti. Kunhan tarhan yllä ja alla vain kulkee tie, sillä kone on jotenkin vaijerilla traktorin kanssa kiinni ja yhteydessä. Suuri osa tarhoista Moselissa on silti aivan liian jyrkkiä millekään koneille, joten sekä köynnösten hoitotoimenpiteet että sadonkorjuu voi tapahtua vain käsin. Tällä tuottajalla on Alkon valikoimassa yksi varsin kelpo ja mukavan hintainen puolimakea Riesling , Blitz. Se on erittäin monikäyttöinen viini, joka hapokkuutensa ansiosta tuntuu kuivemmalta kuin onkaan.
 |
| Tällä koneella pääsee yllättävänkin jyrkillä rinteillä hoitamaan köynnöksiä. |
Ruokapaikkojen suhteen Bernkastelista pieni varoituksen sana, pettymyksiä voi helposti tulla eteen. Ravintoloita on kyllä paljon, mutta on hyvä tietää, että sulkevat varsin aikaisin ja ravintoloiden laatu vaihtelee todella paljon. Kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla melkein kaikki paikat menevät kiinni. Saimme muutamia suosituksia, joista valitettavasti kaikki eivät olleet auki vierailuviikon aikana. Hyvä mieli ja suositus esimerkiksi Märchen-hotellin ravintolasta, 'Anno 1640'. Tällä perheomisteisella paikalla on myös erittäin pitkä historia. Satuhotellin huoneet lienevät mielenkiintoisia, ainakin huoneiden nimistä päätellen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, ruoka maittavaa ja viinilista hyvä. Jos mieli halajaa Italialaista ruokaa Saksassa, Spinelli tarjoaa monenmoista pitsaa ja pastaa. Ja välipalasuosituksena mahtava 'makkarakioski' vanhankaupungin puolelta, jonka nimi on unohtunut, mutta kaduilla kuljeksiessa viimeistään herkulliset wurstin tuoksut ohjaavat oikealle paikalle.
 |
| Bernkastel |
 |
| Anno 1640 ja herkullinen possun kylki. |
 |
| Anno 1640 ja vasikan filee. |
Bernkastelin muinaisen linnan rauniot olivat parhaillaan remontissa, mutta ylös kannattaa kiivetä polkua pitkin Bernkastelin vanhasta kaupungista, tai ajaa autolla ylemmäs rinteeseen ja kävellä sieltä. Näköalapaikalle pääsee remontista huolimatta, ja näkymät ovatkin huikeat. Jo vuonna 400 jälkeen ajanlaskun alun Roomalaisilla oli tässä tukikohta. Hiukan linnasta alaspäin on myös näköalakahvila/ravintola, mikäli oli valitettavasti tiistaisin kiinni, emmekä päässeet Riesling-lasin äärellä ihailemaan avautuvaa maisemaa. Ensi kerralla sitten!
 |
| Kuvassa oikealla Bernkastel ja vasemmalla Kues |
Muita paikkoja
Wehlenistä kolmisen kilometriä (vastaikkaiseen suuntaan kuin Bernkastel) sijaitsee Zeltingenin kylä, minkä kohdalla Mosel-joki on padottu ja jokilaivat jatkavat matkaansa kanavan kautta. Täältä on matkan parhaat ruokamuistot, joten kävimme samassa ravintolassa jopa kahdesti. Hotel Zeltinger-Hofin ravintolassa maut osataan laittaa kohdilleen, ja he käyttävät pääosin vain paikallisia tai muuten mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita. Ravintola kasvattaa itse kaikki yrttinsä ja ilmeisesti paljon muutakin. Erikoisruokavaliotkaan eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia. Viinimielen ihastukseksi kantarellisesonki oli jo päällä, joten sitä nautittiin mm. herkullisena keittona ja muina lisukkeina. Viinilista (paremminkin viinikirja, sen verran mittava) oli edustava, ja ihan kaikkea sai myös laseittain!
Viiniristeilyjä Mosel-joella oli tarjolla tunninmittaisina pyrähdyksinä näin off season -aikaankin, mutta valikoima laajenee heinäkuun alusta alkaen. Viinimieli halusi nähdä vähän enemmänkin, joten valitsimme reitin, joka vei Bernkastelista Traben-Trarbachiin, jossa oli parisen tuntia aikaa käyskennellä. Jälleen erittäin viehättävät 'muinaiset' kylät, joita yhdistää silta samalla tavalla kuin Bernkastelia ja Kuesia. Etenkin Trabenin puoli oli unelias ja kesäkuun lopulla myös aika lailla kiinni. Hotel Bellevuessa emme ehtineet käydä, mutta kuulemma viinilista on hyvä sielläkin. Maanantai näkyi täällä myös olevan 'Ruhetag', eli 'lepopäivä', monella yrityksellä ja siksi olivat suljettuina. Mutta erittäin maittavaa paikallista Rieslingiä oli upeaa nauttia jokinäkymin Trarbachin puolella sillan kupeessa, viini jääkylmänä ja turistit auringonpaahteessa. Matka jokipaatilla kesti puolisentoista tuntia suuntaansa, se oli mukava tapa katsella viinitarhoja molemmin puolin, joten voi suositella.
Ja ne viinitarhat vielä! Kävimme ihailemassa köynnöksiä ja maisemia Badstubessa, Graacher Himmelreichissa ja Ürziger Würzgartenissa. Näistä viimeisin teki mykistävimmän vaikutuksen, paikassa on jotain ihan erityistä. Maaperä siellä on pääosin punaista liuskekiveä, toisilla paikoin taas sinistä tai harmaata, välillä sekaisinkin. Jyrkät rinteet, mistä parhaat viinit tulevat, ovat lähes poikkeuksetta liuskekiveä. Joenpenkan alavilla mailla on enemmän 'massaviinituotantoon' keskittyneitä tarhoja, niillä näkee hedelmällisempää maaperää. Raimund Prüm sanoikin osuvasti, että Riesling on parhaimmillaan, kun sillä on 'jalat lämpimässä ja pää kylmänä'. Eli juuri näillä rinteillä, missä liuskekivi sitoo lämpöä itseensä. Korkeimmilla paikoilla on myös viileämpää öisin. Laaksoa viilentää ja kosteuttaa myös usein aamu-usva.
Mosel on Viinimielihyvää parhaimmillaan!
