Kuplivaa loppuvuotta

Paitsi keskellä vuoden suurinta juhlakautta, myös ihan arjessa viinimielihalut usein kohdistuvat rapean raikkaisiin kuohuviineihin. Lasissa ja suussa iloisesti poksahtelevat kuplat saavatkin viininystävän kuplivan hyvälle tuulelle.

Viinimielen kuohuviinilaseissa poksahtelevat useimmiten italialaisen Franciacortan tai  espanjalaisen Cavan kuplat, toki välillä samppanjankin. Mitään muuta yhteistä tekijää näille suosikeille on vaikea löytää, paitsi ehkä tietysti valmistuksessa käytetty perinteinen pullokäymismenetelmä. Tämä tuo kuohuviineihin kieltämättä tiettyä laatua ja hienostuneisuutta.

Mutta herkulliset kuplajuomat eivät rajoitu suinkaan vain edellämainittuihin kuohuviinityyppeihin. Hyvä esimerkki upeasta kuohuviinistä ilman perinteistä pullokäymismenetelmää on esimerkiksi Saint Clair Vicar's Choice Sauvignon Blanc Bubbles. Tämä Uuden-Seelannin Sauvignon Blanc -kuohuviini on tyypillinen lajikkeelle. Siitä on helppo poimia tutut mustaherkukanlehden ja karviaisen aromit, jotka herauttavat veden kielelle. 

Aurinkoista joulupäivää Viinimieli juhlisti iki-suosikillaan Italiasta, Bellavista Franciacorta Brut. Tämä herkku on paitsi tyylikäs, myös runsas. Aromeissa ja maussa on raikkaan hedelmäisyyden lisäksi kirjava joukko yrttisiä ja kukkaisiakin vivahteita. Osa viinistä on käynyt ja kypsynyt tammitynnyreissä, mikä tuo ryhtiä, mutta ei jyrää ihastuttavaa hedelmäisyyttä. Tämä 'italiaano' pesee mennentullen monet samppanjat, joten toivottavasti se löytää tiensä yhä useamman viiniystävän erityisiin juhlahetkiin. Bellavista on upea tuottaja, johon kannattaa ehdottomasti tutustua tarkemmin mikäli sattuu matkaamaan Franciacortan suuntaan.

Ja koska kuplat eivät rajoitu vain juhlaan, tässä vielä yksi vinkki laskeuduttaessa joulusta kohti uutta vuotta. Kinkun nassutuksen jälkeen maistuu nimittäin pitsa, meillä kera rosé-Cavan. Castellblanc Rosado Brut Cava on Viinimielen luottokuohu moneen menoon, mutta oli hauska huomata kuinka hyvin sen runsaahko marjaisuus toimi jopa suolaisen-makean 'BBQ-broileri-ananas-aurajuusto' -pitsan kanssa. Puolikas pullo on myös kätevä koko kun lasi tai pari riittää.

Varaslähtö jouluun

Tuttu ja turvallinen joulunpyhien lämmittäjä on Graham's LBV, eli Late Bottled Vintage Port. Viinimieli otti kuitenkin varaslähdön tässä suhteessa ja tunnelmoi portviinin samettisessa makumaailmassa jo monta yötä ennen joulua. Vaan tuopa ei haittaa, sillä tämä herkku säilyy vallan hyvin avattunakin, jopa muutamia viikkoja. (Oikeastaanhan vain arvostetuin portviinityyppi, eli 'vintage' on syytä nauttia samana tai seuraavana päivänä pullon aukaisemisesta.)

Mikäli portviinien mahtava maailma on vielä tuntematon ja haluaa aloittaa tutustumisen pienesti, tämä sama tuote löytyy Alkosta myös viiden senttilitran pikkuruisessa pullossa. Samoin hyvä vaihtoehto on kahden desin vetoinen Churchill's Reserve Port.

Graham's Late Bottled Vintage Port on tällä hetkellä vuosikertaa 2008. Jo nuuhkaisu lupaa roppakaupalla tummaa hillomarjaa, hentoisesti tuoksuu myös laku. Maku on karhunvatukkahilloinen ja mausteisen luumuinen. Alkoholi tuntuu tietenkin väkevöidyssä viinissä myös, mutta sehän taittuu taustalle kun kylkeen ottaa esimerkiksi palan Aura -juustoa. Rakastaako portviini enemmän Auraa vai Aura porttia? Joka tapauksessa iki-herkullinen liitto!

Mutta kuinka heti syyllistyimmekään ilmeiseen perusoletukseen, eli ehdottamaan, että portviini on vain joulun juttu... Niinhän se kyllä aika lailla on ollut, nimittäin suomalainen ei suuremmassa mittakaavassa porttia juuri nauti muulloin; joulusta on tullut 'se' sesonki. Viinimieli toivoo kuitenkin, että joulun ja pääsiäisen lisäksi näitä jaloja Douron laakson väkevöityjä viinejä maisteltaisiin myös muulloin. Tyylejä riittää.

Tässä jutussa mainittu tuottaja Graham's on edustettuna Alkon valikoimissa useammallakin eri tuotteella, joista muuten Crusted on ollut vuosia erityinen suosikki. Ja entäs ne kaikki muut fantastiset portviinituottajat sitten...? Näistä tulette vielä kuulemaan lisää, sillä tämä ei taatusti jää Viinimielen viimeiseksi portviini -kirjoitukseksi. Tällaisista herkuista juttua taatusti heruu.

Bistro O mat - maistuva retki Kirkkonummelle

Olipas mukava joulukuinen ruokaretki Kirkkonummen keskustaan. Bistro O mat'in uudehko lista oli testaamatta. Hra Viinimieli valitsi alkupalaksi paahdetun valkosipulikeiton ja rva Viinimieli blinin muikunmädin sekä savusmetanan kera. Keitto oli kermainen ja odotetusti runsaan valkosipulinen. Blini tarjoiltiin mukavan rapeaksi paistettuna ja ihan turhaan tuli jännitettyä, peittääkö savusmetana mädin maun alleen. Savu oli hyvin hienovarainen ja herkullinen vivahde.

Pääruoaksi rva Viinimieli valitsi haudutettua luomukaritsan niskaa. Lisukkeena maistuivat erinomaisesti rosmariinipaahdetut porkkanat jogurttikastikeen sekä pähkinöiden kera, ja joukkoon sopi hyvin myös punajuuri. Hra Viinimielen pääruokavalinta kohdistui paistettuun siianseläkkeeseen kera fenkolin, palsternakkapyreen sekä simpukkakastikkeen. Kokonaisuus oli erittäin onnistunut, niinkuin Bistro O matin kalaruuat aina.

Rva Viinimieli ei enää blinin ja karitsan lisäksi kyennyt lisäämään jälkiruokaa pisteeksi i:n päälle. Mutta maisteluannos ihastuttavaa omenaista jälkiruokaviiniä (nimeltään EsPoma, Espanjan Empordàn alueelta) kruunasi aterian. Hra Viinimieli sen sijaan päätti aterian herkullisella Mirabelleluumu -kohokkaalla, Bistron oman suklaajäätelön kanssa. Tämä täyteläinen suklaaluumupommi ei jätä syöjäänsä makeannälkään. Perfetto!

Erityisen kiva juttu uudessa listassa on, että se on pöydässä tablettina lautasen alla koko ajan. Jos/kun sattuu unohtamaan mitä tilaamassaan annoksessa oikein olikaan, sen voi kätevästi tarkistaa listasta. Monestihan ravintoloissa käy niin, että toteaa, että olipas herkullista tämä 'joku' tässä lautasella... vaan mikähän tämä lisuke nyt olikaan kun en enää muista...

Ylistys Barberalle

Barbera on Viinimielen mieleen, harmi että se on näillä markkinoilla aika tuntematon ja ehkäpä aliarvostettukin. Niin vain vanha totuus, että halvalla ei saa hyvää, pitää erityisesti paikkansa Barberan kohdalla. Liekö sitten edullisimpiin viineihin rypäleet korjattu ennen täyttä kypsyyttä... Myöskin vuosikertavaihtelut tuntuvat olevan melko merkittäviä.

Barberan suhteen Viinimielen sydän sykkii erityisesti lajikkeen kotiseudun Luoteis-Italian suuntaan. Monet sekä Alban että Astin Barberoista herauttavat veden kielelle, mutta mielenkiintoisia versioita on maistettu muualtakin Italiasta, joskus jopa Etelä-Afrikasta, Kaliforniasta tai Argentiinasta asti.

Erityisesti olisi mukava saada Superiore -versioita tästä rakkaasta lajikkeesta Alkon vakiovalikoimaan. Toki myös tilausvalikoimassa on tarjolla Barberaa (varsinkin hinnakkaampia versioita erikoispalstoilta sekä pullotteita nimekkäiltä mahtavilta tuottajilta), muutamia edullisempiakin, mutta ei yhtään Superiorea vielä. Joitakin tilausvalikoiman vaihtoehtoja on kokeiltu ja kokeilut jatkunevat. Yhdeksi vakiovalikoiman luottoviiniksemme on muodostunut Pio Cesare Barbera d'Alba, viinimiellyttää! Suosittelemme kuitenkin Pio Cesaren kanssa jotain pikku purtavaa kylkeen, ainakin tällä hetkellä myynnissä olevan vuosikerran 2012 kanssa. Edellinen vuosikerta oli aivan erityisen hyvää ihan sellaisenaankin.

Mieliviini - Viinimieli

Taas yksi ruoka/viini/hyvä elämä -blogi...? Kyllä vain, ja mikä ettei; viinimielipiteitä tähän maailmaan mahtuu ja herkullista on jakaa mukavia makuelämyksiä ihmisten kanssa, jotka ovat samasta aiheesta innostuneita.

Kuten mikä tahansa harrastus, viini ja ruoka ovat asioita, jotka herättävät paitsi meheviä keskusteluja, myös hyvinkin voimakkaita mielipiteitä, tunteita ja elämyksiä. Monesti ollaan perimmäisen kysymyksen äärellä, että mikä on kenenkin mieliviini. Yleensä tähän on vain kertakaikkisen mahdotonta vastata, lemppariviinejä tulee ja menee, kauden mukaan ja kaudesta piittaamatta. Riippuu siis aivan täysin hetkestä ja viinimielentilasta. Oikeita ja vääriä vastauksia ei ole, vaikka siihen tuntuu joskus painetta olevankin. Viini ja ruoka on jotakin, mitä voimme arvostella vain omalla suulla, joka sekin on erilainen joka ikinen päivä. Sehän juuri tekeekin tästä harrastuksesta niin mielenkiintoisen: koskaan ei voi olla valmis ja täysinoppinut. Nöyrtyä saa lähes joka kerta, jos on kuvitellut tekevänsä jotain 'lopullisia' päätelmiä. Mutta se on varma, että jos on jonkun suosikkiviinin löytänyt, sitä kannattaa nauttia ennakkoluulottomasti erilaisten ruokien kanssa. Aina ei yhdistelmä onnistune, mutta ainahan viinin ja ruuan voi nauttia siinä tapauksessa erikseen.

Kiistatta tärkeitä edellytyksiä hyvälle viinifiilikselle ovat haju- ja makuaisti, mutta ei ole syytä sulkea pois myöskään voimakkaita muita tekijöitä, kuten ajankohta, ympäristö ja seurue. Miten hyvältä maistuikaan täysin meille ennalta tuntematon punaviini Mirambelo (vaimikäsenytoli), kun kesäloma Kreikan saaristossa oli aivan alussa, ilta-aurinko vielä lämmitti ja fetajuustolla oli herkuteltu kaikissa sen mahdollisissa olomuodoissa... Viini oli erinomainen myös toisena iltana samassa ravintolassa hieman eri ruokien kanssa. Mutta. Emme ottaneet sitä riskiä, että olisimme tuoneet sitä lomalta kotiin, koska todennäköisesti pettymys olisi ollut hienoinen nauttiessa sitä aivan eri tilanteessa, erilaisten sapuskojen kera. Tietysti viinillä olisi ollut myös kaikki mahdollisuudet olla juuri yhtä nautittavaa kotipuolessakin, mutta jääköön se mysteeriksi.

Meillä kaikilla on onnistuneita ja epäonnistuneita ruoka- ja juomakokemuksia, kummassakin ääripäässä olevat makumuistot jäävät lähtemättömästi mieleen. Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän viinimielialanvaihteluita, niin kotona kuin reissussa.