_
perjantai 6. marraskuuta 2015
Blogiakin kyllä päivitellään...
nimittäin silloin kun on isommin asiaa. Pienemmät kohokohdat päivittyvät kuitenkin useammin Viinimielen Facebook -sivuille, johon vihdoin saatiin linkki tästä blogistakin. Viinimiellyttävää talvenodotusta!
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Kesäinen ravintolaretki Lonnan saarelle
Lonna on pikkuruinen saari Helsingin edustalla, jonne pääsee Kauppatorilta kymmenessä minuutissa. Sinne on yksi erinomainen syy mennä, nimittäin ravintola Lonna. Ravintolaretkeen voi helposti yhdistää lisäksi Suomenlinnan visiitin. Lonna on pysäkki Suomenlinnan reitillä, kun valitsee oikean paatin torilta.
Viinimieli kävi kesäisenä torstaina siellä ensimmäistä kertaa ja pakko heti suositella tätä ravintolaa. Ruokalistaa ei ollut etukäteen netissä löydettävissä, mutta se ei haitannut, vaikka seurueessa oli myös ruokarajoitteisia mm. allergioiden ja raskauden johdosta. Menu tuotiin pöydän viereen valtavalla liitutaululla. Alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja oli kaikkia kolme erilaista. Lapsille oli samat vaihtoehdot pienempinä annoksina, kohtuulliseen kymmenen euron hintaan.
Alkupalaksi seurueessa valittiin porkkanaa kolmella eri tavalla sekä tartar karitsasta. Porkkana-annoksessa tätä juuresta oli ainakin pikkelöitynä, tuoreena ja porkkanakakussa. Sivussa hauskanmakuinen piimävaahto.
Pääruuiksi porukassa valittiin sekä siikaa että vasikkaa. Siika-annoksessa kalaa oli ihastuttavan runsaasti ja se tarjoiltiin raikkaan fenkolisalaatin kera. Vasikan ulkofile oli saanut kylkeensä herkullisia raakamakkaroita, vasikasta nekin. Lisukkeet olivat pöytäseurueelle yhteiset: uusia pottuja ruskistetussa voissa, kaalia ja lehtikaalia RUNSAASSA voissa sekä bulguria. Uudet potut vievät aina kielen mennessään, mutta kaalilisuke oli ehkä kaikista herkullisin.
Jälkiruuatkin tulivat kaikki testattua seurueemme toimesta. Mansikat ja itsetehty vaniljajäde ei koskaan voi mennä pieleen. Mutta juustot olivat myös mielenkiintoiset, kotimaisen pientuottajan kahta erilaista juustoa, joista tarjoilija osasi kertoa hienosti ja ne tarjoiltiin myös oikein temperoituna. Jännittävin oli tattarijälkiruoka, joka nimellään meinasi 'pelottaa' ja jäädä kokonaan maistamatta. Mutta jälleen henkilökunta tunsi listansa ja kertoi mitä on luvassa. Tämä taisikin olla paras kaikista, joten kannatti maistaa. Tattarista oli tehty vanukas, joka tarjoiltiin herukanlehtisorbetin kera. Lisäksi päällä oli paahdettua tattaria, jossa oli popcorniin vivahtava maku. Todella erilaista ja hyvää!
Myös viinilista oli toimiva ja yllättävän monipuolinen. Pyydettäessä suositusviiniä tietyille annoksille, osasi henkilökunta jälleen asiansa. Mukavaa oli, että laseittain saikin myös sellaista, mikä listan mukaan olisi ollut vain pullomyynnissä. Sympaattisen katalonialaisen perheyrityksen Parés Baltàn viinit ovat laajasti edustettuina. Heidän Gratavinum -punaviininsä Prioratin alueelta sopi hyvin sekä karitsa-tartarin, että vasikan kanssa. Suurin osa tuottajan tuotannosta on luomuviinejä.
Vielä on kesää jäljellä, joten Lonnaan ehtii. Suositeltavaa on tehdä pöytävaraus etukäteen, paikka on nimittäin pieni ja äkkiä tupaten täynnä.
Viinimieli kävi kesäisenä torstaina siellä ensimmäistä kertaa ja pakko heti suositella tätä ravintolaa. Ruokalistaa ei ollut etukäteen netissä löydettävissä, mutta se ei haitannut, vaikka seurueessa oli myös ruokarajoitteisia mm. allergioiden ja raskauden johdosta. Menu tuotiin pöydän viereen valtavalla liitutaululla. Alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja oli kaikkia kolme erilaista. Lapsille oli samat vaihtoehdot pienempinä annoksina, kohtuulliseen kymmenen euron hintaan.
Alkupalaksi seurueessa valittiin porkkanaa kolmella eri tavalla sekä tartar karitsasta. Porkkana-annoksessa tätä juuresta oli ainakin pikkelöitynä, tuoreena ja porkkanakakussa. Sivussa hauskanmakuinen piimävaahto.
 |
| Porkkanaa |
Pääruuiksi porukassa valittiin sekä siikaa että vasikkaa. Siika-annoksessa kalaa oli ihastuttavan runsaasti ja se tarjoiltiin raikkaan fenkolisalaatin kera. Vasikan ulkofile oli saanut kylkeensä herkullisia raakamakkaroita, vasikasta nekin. Lisukkeet olivat pöytäseurueelle yhteiset: uusia pottuja ruskistetussa voissa, kaalia ja lehtikaalia RUNSAASSA voissa sekä bulguria. Uudet potut vievät aina kielen mennessään, mutta kaalilisuke oli ehkä kaikista herkullisin.
Jälkiruuatkin tulivat kaikki testattua seurueemme toimesta. Mansikat ja itsetehty vaniljajäde ei koskaan voi mennä pieleen. Mutta juustot olivat myös mielenkiintoiset, kotimaisen pientuottajan kahta erilaista juustoa, joista tarjoilija osasi kertoa hienosti ja ne tarjoiltiin myös oikein temperoituna. Jännittävin oli tattarijälkiruoka, joka nimellään meinasi 'pelottaa' ja jäädä kokonaan maistamatta. Mutta jälleen henkilökunta tunsi listansa ja kertoi mitä on luvassa. Tämä taisikin olla paras kaikista, joten kannatti maistaa. Tattarista oli tehty vanukas, joka tarjoiltiin herukanlehtisorbetin kera. Lisäksi päällä oli paahdettua tattaria, jossa oli popcorniin vivahtava maku. Todella erilaista ja hyvää!
Myös viinilista oli toimiva ja yllättävän monipuolinen. Pyydettäessä suositusviiniä tietyille annoksille, osasi henkilökunta jälleen asiansa. Mukavaa oli, että laseittain saikin myös sellaista, mikä listan mukaan olisi ollut vain pullomyynnissä. Sympaattisen katalonialaisen perheyrityksen Parés Baltàn viinit ovat laajasti edustettuina. Heidän Gratavinum -punaviininsä Prioratin alueelta sopi hyvin sekä karitsa-tartarin, että vasikan kanssa. Suurin osa tuottajan tuotannosta on luomuviinejä.
Vielä on kesää jäljellä, joten Lonnaan ehtii. Suositeltavaa on tehdä pöytävaraus etukäteen, paikka on nimittäin pieni ja äkkiä tupaten täynnä.
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Oi ihana Mosel
Viinimieli vietti upean ja helteisen kesäviikon kauniissa Moselin jokilaaksossa Saksassa. Riesling on niin mahtava rypälelajike, ettei siihen ehdi viikossa mitenkään kyllästyä. Kaikki variaatiot siitä ovat saatavilla: kuivimmasta Trockenista aina makeaakin makeampaan Eisweiniin saakka.
Majapaikka vuokrattiin (sattumalta) erittäin hyvän tuottajan luota. S.A. Prümilla Wehlenissä vastaanotto oli mitä lämpimin! Aamupalalla oli mahtavaa ihastella Mosel-jokea ja jyrkkinä kohoavia Wehlener Sonnenuhrin viinitarhoja. Kävimme myös antoisia keskusteluita (niin viinistä kuin elämästä yleensäkin) useana iltana ihastuttavan isäntäparin Raimundin ja Pirjon kanssa. Lisäksi seuraan liittyivät välillä viinitilan harjoittelijat (Kash Intiasta ja Anni Suomesta) sekä vaihtuvat muut vieraat, jotka yöpyivät tilalla. Pimeän laskeuduttua myös tulikärpäset ilmaantuivat paikalle loistamaan.
Prümit ovat tuottaneet viiniä jo aina tuhatsataluvun puolivälistä saakka. Tämä laaja suku on haaratunut aikojen saatossa, joten useita viinitiloja näkyy, joissa huomaa osana saman tutun sukunimen. S.A. Prümin omistaja Raimund on ollut johdossa jo vuodesta 1971, kun hän otti isänsä sairastuessa ohjakset perheyrityksessään. Nykyään myös tytär Saskia on mukana, kuten myös vaimo Pirjo, joka samalla hoitaa ravintolaansa Jyväskylässä. (Ravintola Vesilinna onkin ehdottomasti Viinimielen go to -listalla. Varsinkin laadukkaan viinilistan ansiosta.)
Viinitila kuuluu VDP-tuottajayhdistykseen, yhdessä noin parinsadan muun Saksalaisen huipputuottajan kanssa. Yhdistyksen logon kotkasymboli koristaakin jäsentilojen pullotteiden kapseleita, millä halutaan viestiä erityisen korkeasta laatutasosta. S.A. Prümin viinit ovat äärimmäisen laadukkaita ja tasting viinitilalla todella kannattaa, sillä vanhempiakin vuosikertoja pääsee maistamaan. Harmi että Alkon vakiovalikoimissa näitä ei ole saatavilla tällä hetkellä, ja tilausvalikoimassakin ainoastaan Solitär Riesling Trocken. Toisaalta, voi aina tehdä ravintolaretken Jyväskylään, koska Ravintola Vesilinnassa on laseittain myytävänä lähes kaikki Prümin viinit.
Bernkastel-Kues
Moselin laakson vielä odotellessa keski-eurooppalaisia kesälomailijoita, oli ilmassa hiukan off-season -meininkiä. Eli melko hiljaista, mikä oli oikeastaan vain miellyttävää. Wehlenissä ei muutenkaan ollut juuri mahdollisuuksia illallistamiseen, joten matka vei lähes joka ilta Bernkastel-Kuesiin, jonne oli noin 4 kilometrin matka. Se taittui yleensä toiseen suuntaan kävellen ja toiseen taksilla. Bernkastel on valtavan ihastuttava kylä, missä on runsaasti taloja 1600 ja jopa 1400 -luvuilta. Erittäin siistiä joka paikassa ja viinitarharinteet pilkottavat myös talojen lomasta, heti kylän takaa ne kohoavat jyrkkinä rinteinä. Mukavaa hedelmäistä Rieslingiä löytää lähes miltä vain terassilta, eikä paljon tarvitse etsiä, niin myös 'vakavampia' viinejä on listoilla.
Mosel Vinothek on ehdoton vierailupaikka viinituristille! Kun maksaa 18 euroa/hlö ja lasipantin, pääsee kellarissa maistamaan omaan tahtiinsa 140 erilaista Moselin viiniä. (Kuohuviinit ja ihan muutamat kalliimmat viinit eivät ole kellarissa vapaassa kaadossa, mutta henkilökunta maistattaa niitäkin yläkerran tiskillä.) Infotaulut viinituottajista ovat vain saksan kielellä, mutta siis jokaisesta tuottajasta on pieni esittely ja samassa kohdassa myytävät pullot, mikäli ihastuu johonkin maistamaansa viiniin niin paljon, että haluaa ostaa sitä mukaansa. Kaikkea Moselista ei tännekään mahdu, mutta monia löytöjä voi tehdä, ja vaikka sitten myöhemmin innostua vierailemaan jollakin maistamallaan suosikkituottajalla. (Viinitiloilla muutaman viinin sisältävä maistelukierros on hinnaltaan usein 15 euron luokkaa.)
Bernkastelin kylillä sijaitsee myös viinituottaja Pauly Bergweiler. Heidän 1600-luvulta peräisin oleva talonsa on tyyliltään linnamaisen romanttinen. Viinimielellä oli mukava tasting heidän luonaan ja pääsimme myös tutustumaan erikoiseen uudehkoon koneeseen, jolla on mahdollista hoitaa joitakin jyrkillä rinteillä sijaitsevia tarhoja koneellisesti. Kunhan tarhan yllä ja alla vain kulkee tie, sillä kone on jotenkin vaijerilla traktorin kanssa kiinni ja yhteydessä. Suuri osa tarhoista Moselissa on silti aivan liian jyrkkiä millekään koneille, joten sekä köynnösten hoitotoimenpiteet että sadonkorjuu voi tapahtua vain käsin. Tällä tuottajalla on Alkon valikoimassa yksi varsin kelpo ja mukavan hintainen puolimakea Riesling , Blitz. Se on erittäin monikäyttöinen viini, joka hapokkuutensa ansiosta tuntuu kuivemmalta kuin onkaan.
Ruokapaikkojen suhteen Bernkastelista pieni varoituksen sana, pettymyksiä voi helposti tulla eteen. Ravintoloita on kyllä paljon, mutta on hyvä tietää, että sulkevat varsin aikaisin ja ravintoloiden laatu vaihtelee todella paljon. Kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla melkein kaikki paikat menevät kiinni. Saimme muutamia suosituksia, joista valitettavasti kaikki eivät olleet auki vierailuviikon aikana. Hyvä mieli ja suositus esimerkiksi Märchen-hotellin ravintolasta, 'Anno 1640'. Tällä perheomisteisella paikalla on myös erittäin pitkä historia. Satuhotellin huoneet lienevät mielenkiintoisia, ainakin huoneiden nimistä päätellen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, ruoka maittavaa ja viinilista hyvä. Jos mieli halajaa Italialaista ruokaa Saksassa, Spinelli tarjoaa monenmoista pitsaa ja pastaa. Ja välipalasuosituksena mahtava 'makkarakioski' vanhankaupungin puolelta, jonka nimi on unohtunut, mutta kaduilla kuljeksiessa viimeistään herkulliset wurstin tuoksut ohjaavat oikealle paikalle.
Bernkastelin muinaisen linnan rauniot olivat parhaillaan remontissa, mutta ylös kannattaa kiivetä polkua pitkin Bernkastelin vanhasta kaupungista, tai ajaa autolla ylemmäs rinteeseen ja kävellä sieltä. Näköalapaikalle pääsee remontista huolimatta, ja näkymät ovatkin huikeat. Jo vuonna 400 jälkeen ajanlaskun alun Roomalaisilla oli tässä tukikohta. Hiukan linnasta alaspäin on myös näköalakahvila/ravintola, mikäli oli valitettavasti tiistaisin kiinni, emmekä päässeet Riesling-lasin äärellä ihailemaan avautuvaa maisemaa. Ensi kerralla sitten!
Muita paikkoja
Wehlenistä kolmisen kilometriä (vastaikkaiseen suuntaan kuin Bernkastel) sijaitsee Zeltingenin kylä, minkä kohdalla Mosel-joki on padottu ja jokilaivat jatkavat matkaansa kanavan kautta. Täältä on matkan parhaat ruokamuistot, joten kävimme samassa ravintolassa jopa kahdesti. Hotel Zeltinger-Hofin ravintolassa maut osataan laittaa kohdilleen, ja he käyttävät pääosin vain paikallisia tai muuten mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita. Ravintola kasvattaa itse kaikki yrttinsä ja ilmeisesti paljon muutakin. Erikoisruokavaliotkaan eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia. Viinimielen ihastukseksi kantarellisesonki oli jo päällä, joten sitä nautittiin mm. herkullisena keittona ja muina lisukkeina. Viinilista (paremminkin viinikirja, sen verran mittava) oli edustava, ja ihan kaikkea sai myös laseittain!
Viiniristeilyjä Mosel-joella oli tarjolla tunninmittaisina pyrähdyksinä näin off season -aikaankin, mutta valikoima laajenee heinäkuun alusta alkaen. Viinimieli halusi nähdä vähän enemmänkin, joten valitsimme reitin, joka vei Bernkastelista Traben-Trarbachiin, jossa oli parisen tuntia aikaa käyskennellä. Jälleen erittäin viehättävät 'muinaiset' kylät, joita yhdistää silta samalla tavalla kuin Bernkastelia ja Kuesia. Etenkin Trabenin puoli oli unelias ja kesäkuun lopulla myös aika lailla kiinni. Hotel Bellevuessa emme ehtineet käydä, mutta kuulemma viinilista on hyvä sielläkin. Maanantai näkyi täällä myös olevan 'Ruhetag', eli 'lepopäivä', monella yrityksellä ja siksi olivat suljettuina. Mutta erittäin maittavaa paikallista Rieslingiä oli upeaa nauttia jokinäkymin Trarbachin puolella sillan kupeessa, viini jääkylmänä ja turistit auringonpaahteessa. Matka jokipaatilla kesti puolisentoista tuntia suuntaansa, se oli mukava tapa katsella viinitarhoja molemmin puolin, joten voi suositella.
Ja ne viinitarhat vielä! Kävimme ihailemassa köynnöksiä ja maisemia Badstubessa, Graacher Himmelreichissa ja Ürziger Würzgartenissa. Näistä viimeisin teki mykistävimmän vaikutuksen, paikassa on jotain ihan erityistä. Maaperä siellä on pääosin punaista liuskekiveä, toisilla paikoin taas sinistä tai harmaata, välillä sekaisinkin. Jyrkät rinteet, mistä parhaat viinit tulevat, ovat lähes poikkeuksetta liuskekiveä. Joenpenkan alavilla mailla on enemmän 'massaviinituotantoon' keskittyneitä tarhoja, niillä näkee hedelmällisempää maaperää. Raimund Prüm sanoikin osuvasti, että Riesling on parhaimmillaan, kun sillä on 'jalat lämpimässä ja pää kylmänä'. Eli juuri näillä rinteillä, missä liuskekivi sitoo lämpöä itseensä. Korkeimmilla paikoilla on myös viileämpää öisin. Laaksoa viilentää ja kosteuttaa myös usein aamu-usva.
Mosel on Viinimielihyvää parhaimmillaan!
Majapaikka vuokrattiin (sattumalta) erittäin hyvän tuottajan luota. S.A. Prümilla Wehlenissä vastaanotto oli mitä lämpimin! Aamupalalla oli mahtavaa ihastella Mosel-jokea ja jyrkkinä kohoavia Wehlener Sonnenuhrin viinitarhoja. Kävimme myös antoisia keskusteluita (niin viinistä kuin elämästä yleensäkin) useana iltana ihastuttavan isäntäparin Raimundin ja Pirjon kanssa. Lisäksi seuraan liittyivät välillä viinitilan harjoittelijat (Kash Intiasta ja Anni Suomesta) sekä vaihtuvat muut vieraat, jotka yöpyivät tilalla. Pimeän laskeuduttua myös tulikärpäset ilmaantuivat paikalle loistamaan.
 |
| Näkymä S.A. Pr ümin aamiasterassilta |
Prümit ovat tuottaneet viiniä jo aina tuhatsataluvun puolivälistä saakka. Tämä laaja suku on haaratunut aikojen saatossa, joten useita viinitiloja näkyy, joissa huomaa osana saman tutun sukunimen. S.A. Prümin omistaja Raimund on ollut johdossa jo vuodesta 1971, kun hän otti isänsä sairastuessa ohjakset perheyrityksessään. Nykyään myös tytär Saskia on mukana, kuten myös vaimo Pirjo, joka samalla hoitaa ravintolaansa Jyväskylässä. (Ravintola Vesilinna onkin ehdottomasti Viinimielen go to -listalla. Varsinkin laadukkaan viinilistan ansiosta.)
Viinitila kuuluu VDP-tuottajayhdistykseen, yhdessä noin parinsadan muun Saksalaisen huipputuottajan kanssa. Yhdistyksen logon kotkasymboli koristaakin jäsentilojen pullotteiden kapseleita, millä halutaan viestiä erityisen korkeasta laatutasosta. S.A. Prümin viinit ovat äärimmäisen laadukkaita ja tasting viinitilalla todella kannattaa, sillä vanhempiakin vuosikertoja pääsee maistamaan. Harmi että Alkon vakiovalikoimissa näitä ei ole saatavilla tällä hetkellä, ja tilausvalikoimassakin ainoastaan Solitär Riesling Trocken. Toisaalta, voi aina tehdä ravintolaretken Jyväskylään, koska Ravintola Vesilinnassa on laseittain myytävänä lähes kaikki Prümin viinit.
 |
| Prümin Ürziger Würzgarten Riesling Kabinett 2007 on upean hedelmäinen ja raikas, myös hennosti hunajainen ja mineraalinen. Sokeria on jopa 69 g/l, mutta se ei tunnu liian makealta, kun happojakin on melkein 7 g/l. |
Bernkastel-Kues
Moselin laakson vielä odotellessa keski-eurooppalaisia kesälomailijoita, oli ilmassa hiukan off-season -meininkiä. Eli melko hiljaista, mikä oli oikeastaan vain miellyttävää. Wehlenissä ei muutenkaan ollut juuri mahdollisuuksia illallistamiseen, joten matka vei lähes joka ilta Bernkastel-Kuesiin, jonne oli noin 4 kilometrin matka. Se taittui yleensä toiseen suuntaan kävellen ja toiseen taksilla. Bernkastel on valtavan ihastuttava kylä, missä on runsaasti taloja 1600 ja jopa 1400 -luvuilta. Erittäin siistiä joka paikassa ja viinitarharinteet pilkottavat myös talojen lomasta, heti kylän takaa ne kohoavat jyrkkinä rinteinä. Mukavaa hedelmäistä Rieslingiä löytää lähes miltä vain terassilta, eikä paljon tarvitse etsiä, niin myös 'vakavampia' viinejä on listoilla.
 |
| Tässä näkymä Bernkastelin raatihuoneen torilta. |
Mosel Vinothek on ehdoton vierailupaikka viinituristille! Kun maksaa 18 euroa/hlö ja lasipantin, pääsee kellarissa maistamaan omaan tahtiinsa 140 erilaista Moselin viiniä. (Kuohuviinit ja ihan muutamat kalliimmat viinit eivät ole kellarissa vapaassa kaadossa, mutta henkilökunta maistattaa niitäkin yläkerran tiskillä.) Infotaulut viinituottajista ovat vain saksan kielellä, mutta siis jokaisesta tuottajasta on pieni esittely ja samassa kohdassa myytävät pullot, mikäli ihastuu johonkin maistamaansa viiniin niin paljon, että haluaa ostaa sitä mukaansa. Kaikkea Moselista ei tännekään mahdu, mutta monia löytöjä voi tehdä, ja vaikka sitten myöhemmin innostua vierailemaan jollakin maistamallaan suosikkituottajalla. (Viinitiloilla muutaman viinin sisältävä maistelukierros on hinnaltaan usein 15 euron luokkaa.)
Bernkastelin kylillä sijaitsee myös viinituottaja Pauly Bergweiler. Heidän 1600-luvulta peräisin oleva talonsa on tyyliltään linnamaisen romanttinen. Viinimielellä oli mukava tasting heidän luonaan ja pääsimme myös tutustumaan erikoiseen uudehkoon koneeseen, jolla on mahdollista hoitaa joitakin jyrkillä rinteillä sijaitsevia tarhoja koneellisesti. Kunhan tarhan yllä ja alla vain kulkee tie, sillä kone on jotenkin vaijerilla traktorin kanssa kiinni ja yhteydessä. Suuri osa tarhoista Moselissa on silti aivan liian jyrkkiä millekään koneille, joten sekä köynnösten hoitotoimenpiteet että sadonkorjuu voi tapahtua vain käsin. Tällä tuottajalla on Alkon valikoimassa yksi varsin kelpo ja mukavan hintainen puolimakea Riesling , Blitz. Se on erittäin monikäyttöinen viini, joka hapokkuutensa ansiosta tuntuu kuivemmalta kuin onkaan.
 |
| Tällä koneella pääsee yllättävänkin jyrkillä rinteillä hoitamaan köynnöksiä. |
Ruokapaikkojen suhteen Bernkastelista pieni varoituksen sana, pettymyksiä voi helposti tulla eteen. Ravintoloita on kyllä paljon, mutta on hyvä tietää, että sulkevat varsin aikaisin ja ravintoloiden laatu vaihtelee todella paljon. Kahdeksan-yhdeksän aikaan illalla melkein kaikki paikat menevät kiinni. Saimme muutamia suosituksia, joista valitettavasti kaikki eivät olleet auki vierailuviikon aikana. Hyvä mieli ja suositus esimerkiksi Märchen-hotellin ravintolasta, 'Anno 1640'. Tällä perheomisteisella paikalla on myös erittäin pitkä historia. Satuhotellin huoneet lienevät mielenkiintoisia, ainakin huoneiden nimistä päätellen. Henkilökunta oli äärimmäisen ystävällistä, ruoka maittavaa ja viinilista hyvä. Jos mieli halajaa Italialaista ruokaa Saksassa, Spinelli tarjoaa monenmoista pitsaa ja pastaa. Ja välipalasuosituksena mahtava 'makkarakioski' vanhankaupungin puolelta, jonka nimi on unohtunut, mutta kaduilla kuljeksiessa viimeistään herkulliset wurstin tuoksut ohjaavat oikealle paikalle.
 |
| Bernkastel |
 |
| Anno 1640 ja herkullinen possun kylki. |
 |
| Anno 1640 ja vasikan filee. |
Bernkastelin muinaisen linnan rauniot olivat parhaillaan remontissa, mutta ylös kannattaa kiivetä polkua pitkin Bernkastelin vanhasta kaupungista, tai ajaa autolla ylemmäs rinteeseen ja kävellä sieltä. Näköalapaikalle pääsee remontista huolimatta, ja näkymät ovatkin huikeat. Jo vuonna 400 jälkeen ajanlaskun alun Roomalaisilla oli tässä tukikohta. Hiukan linnasta alaspäin on myös näköalakahvila/ravintola, mikäli oli valitettavasti tiistaisin kiinni, emmekä päässeet Riesling-lasin äärellä ihailemaan avautuvaa maisemaa. Ensi kerralla sitten!
 |
| Kuvassa oikealla Bernkastel ja vasemmalla Kues |
Muita paikkoja
Wehlenistä kolmisen kilometriä (vastaikkaiseen suuntaan kuin Bernkastel) sijaitsee Zeltingenin kylä, minkä kohdalla Mosel-joki on padottu ja jokilaivat jatkavat matkaansa kanavan kautta. Täältä on matkan parhaat ruokamuistot, joten kävimme samassa ravintolassa jopa kahdesti. Hotel Zeltinger-Hofin ravintolassa maut osataan laittaa kohdilleen, ja he käyttävät pääosin vain paikallisia tai muuten mahdollisimman lähellä tuotettuja raaka-aineita. Ravintola kasvattaa itse kaikki yrttinsä ja ilmeisesti paljon muutakin. Erikoisruokavaliotkaan eivät tuottaneet minkäänlaisia vaikeuksia. Viinimielen ihastukseksi kantarellisesonki oli jo päällä, joten sitä nautittiin mm. herkullisena keittona ja muina lisukkeina. Viinilista (paremminkin viinikirja, sen verran mittava) oli edustava, ja ihan kaikkea sai myös laseittain!
Viiniristeilyjä Mosel-joella oli tarjolla tunninmittaisina pyrähdyksinä näin off season -aikaankin, mutta valikoima laajenee heinäkuun alusta alkaen. Viinimieli halusi nähdä vähän enemmänkin, joten valitsimme reitin, joka vei Bernkastelista Traben-Trarbachiin, jossa oli parisen tuntia aikaa käyskennellä. Jälleen erittäin viehättävät 'muinaiset' kylät, joita yhdistää silta samalla tavalla kuin Bernkastelia ja Kuesia. Etenkin Trabenin puoli oli unelias ja kesäkuun lopulla myös aika lailla kiinni. Hotel Bellevuessa emme ehtineet käydä, mutta kuulemma viinilista on hyvä sielläkin. Maanantai näkyi täällä myös olevan 'Ruhetag', eli 'lepopäivä', monella yrityksellä ja siksi olivat suljettuina. Mutta erittäin maittavaa paikallista Rieslingiä oli upeaa nauttia jokinäkymin Trarbachin puolella sillan kupeessa, viini jääkylmänä ja turistit auringonpaahteessa. Matka jokipaatilla kesti puolisentoista tuntia suuntaansa, se oli mukava tapa katsella viinitarhoja molemmin puolin, joten voi suositella.
Ja ne viinitarhat vielä! Kävimme ihailemassa köynnöksiä ja maisemia Badstubessa, Graacher Himmelreichissa ja Ürziger Würzgartenissa. Näistä viimeisin teki mykistävimmän vaikutuksen, paikassa on jotain ihan erityistä. Maaperä siellä on pääosin punaista liuskekiveä, toisilla paikoin taas sinistä tai harmaata, välillä sekaisinkin. Jyrkät rinteet, mistä parhaat viinit tulevat, ovat lähes poikkeuksetta liuskekiveä. Joenpenkan alavilla mailla on enemmän 'massaviinituotantoon' keskittyneitä tarhoja, niillä näkee hedelmällisempää maaperää. Raimund Prüm sanoikin osuvasti, että Riesling on parhaimmillaan, kun sillä on 'jalat lämpimässä ja pää kylmänä'. Eli juuri näillä rinteillä, missä liuskekivi sitoo lämpöä itseensä. Korkeimmilla paikoilla on myös viileämpää öisin. Laaksoa viilentää ja kosteuttaa myös usein aamu-usva.
Mosel on Viinimielihyvää parhaimmillaan!
torstai 11. kesäkuuta 2015
Taste of Helsinki 2015
Taste of Helsinki 2015 alkoi sään suosiessa, aurinko paistoi ja tunnelma oli mitä parhain. Lounaskattauksen vierasmäärä oli mukavan vilkas, mutta mitään pahempia jonoja ei muodostunut ja mahtui mukavasti syömään istumapaikoille.
Viinimieli aloitti päivän maistamalla André Clouet'n rosé -samppanjaa. Viini on tainnut saada hiukan tammea, mutta lasissa aukeni myös mukavasti marjaa. Suosikkivalkoviineiksi valikoituivat Steiningerin Grüner Veltliner (Loisiumweingarten Reserve) Itävallasta sekä Bonterran Viognier Kaliforniasta. Ilokseen Viinimieli tajusi, että Grünerihän löytyykin Alkon vakiovalikoimasta. Bonterra puolestaan on taannoin ollut Alkossakin listattuna, mutta ei valitettavasti enää. Maahantuoja kuitenkin kertoi, että uusi vuosikerta on pian tulossa ja samoin listaus Alkon tilausvalikoimaan. Viinimieli käy varmasti tilaamassa!
Maistetuista punaviineistä herkullisin makumuistijälki jäi espanjalaisesta Abadia Retuerta Selección Especial -viinistä, joka tulee Castilla y Leónin alueelta. Tammea ja marjaa, Ribera del Dueron tyyliin, vaikkei tämän apellaation alla tuottaja toimikaan.
Pointsit Suomen Sommelierit ry:n tekemille hyville viinivalinnoille! Tapahtuman luonteen mukaisesti mielenkiintoisia viinejä tarjolla sekä 'käyntikorteilla' mukaan huolella mietityt ruokasuositukset kyseiselle viinille. Senhän ne sommelierit tietystikin juuri parhaiten osaa :)
Ja entäs sapuskat sitten? No kaikkea ei tietenkään ehditty maistaa, mutta kohtalaisen hyvin yhdeksi kattaukseksi:
Sinne
-Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita
-Kylmää kurkku-minttukeittoa
-Wallenberg, muhennettuja herneitä ja ruskistettua voita
-Tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia
Kurkkukeitto ja jälkkäri, etenkin sorbetti, ilahduttivat eniten. Vaikka sillikin on aina hyvää!
Bröd
-Savustettu härkätartar, lehtipersiljamajoneesia ja ketunleipää
-Poltettua kirjolohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää
Tartar oli herkullinen, vaikka savu olikin hyvin mieto, tuskin huomattavissa. Kirjolohen oli tarkoitus varmaan olla vain pinnalta poltettu, mutta hieman häiritsi, että rakaa kalaa oli vaikea saada leikattua.
Gastrobar Emo
-Emon 'Tiramisu'
Tiramisu oli laitettu hauskasti jäätelötötterövohveliin, mutta ei siitä sen enempää sanottavaa.
Matti Jämsen Pop-up
-'Toast Skagen', piparjuurta ja kurkkua
Hyvältä maistui tämäkin!
Kaskis
-Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia
Possu oli mureaa ja erinomainen suola, nam.
Ragu
-Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä
ISONAM! Lakritsin intensiivinen maku jäi pitkäksi aikaa maistumaan, sitruunan kanssa toimiva pari. Fenkoli oli kiva ja jännä, mutta vielä jännempi oli tilli (!) koska sekin sopi maultaan tähän kokonaisuuteen.
Pastor
-Pulpo Al Olivo, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia
Mustekala ei onneksi ollut sitkeää yhtään, pitkästä kypsennyksestä huolimatta. Mutta se oli myös melko mautonta. Sen sijaan perunakakussa oli pippuria tujusti -> kun molempia maistoi yhdessä, oli kokemus tasapainoisempi.
Taste of Helsinki 2015 jää mieleen herkullisena, ainoastaan kaksi asiaa harmittaa: että kaikkea ei ehtinyt maistaa ja että ennakkosuosikkiehdokas, ahvenanmaalainen Smakbyn oli joutunut perumaan osallistumisensa. Kanske nästa år, Smakbyn vi saknade er!
Viinimieli aloitti päivän maistamalla André Clouet'n rosé -samppanjaa. Viini on tainnut saada hiukan tammea, mutta lasissa aukeni myös mukavasti marjaa. Suosikkivalkoviineiksi valikoituivat Steiningerin Grüner Veltliner (Loisiumweingarten Reserve) Itävallasta sekä Bonterran Viognier Kaliforniasta. Ilokseen Viinimieli tajusi, että Grünerihän löytyykin Alkon vakiovalikoimasta. Bonterra puolestaan on taannoin ollut Alkossakin listattuna, mutta ei valitettavasti enää. Maahantuoja kuitenkin kertoi, että uusi vuosikerta on pian tulossa ja samoin listaus Alkon tilausvalikoimaan. Viinimieli käy varmasti tilaamassa!
Maistetuista punaviineistä herkullisin makumuistijälki jäi espanjalaisesta Abadia Retuerta Selección Especial -viinistä, joka tulee Castilla y Leónin alueelta. Tammea ja marjaa, Ribera del Dueron tyyliin, vaikkei tämän apellaation alla tuottaja toimikaan.
Pointsit Suomen Sommelierit ry:n tekemille hyville viinivalinnoille! Tapahtuman luonteen mukaisesti mielenkiintoisia viinejä tarjolla sekä 'käyntikorteilla' mukaan huolella mietityt ruokasuositukset kyseiselle viinille. Senhän ne sommelierit tietystikin juuri parhaiten osaa :)
Sinne
-Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita
-Kylmää kurkku-minttukeittoa
-Wallenberg, muhennettuja herneitä ja ruskistettua voita
-Tuulihattu, valkosuklaamoussea ja vadelmasorbettia
Kurkkukeitto ja jälkkäri, etenkin sorbetti, ilahduttivat eniten. Vaikka sillikin on aina hyvää!
 |
| Sinnen Wallenberg, Haugesundin silli ja kylmä kurkkukeitto. |
Bröd
-Savustettu härkätartar, lehtipersiljamajoneesia ja ketunleipää
-Poltettua kirjolohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää
Tartar oli herkullinen, vaikka savu olikin hyvin mieto, tuskin huomattavissa. Kirjolohen oli tarkoitus varmaan olla vain pinnalta poltettu, mutta hieman häiritsi, että rakaa kalaa oli vaikea saada leikattua.
Gastrobar Emo
-Emon 'Tiramisu'
Tiramisu oli laitettu hauskasti jäätelötötterövohveliin, mutta ei siitä sen enempää sanottavaa.
Matti Jämsen Pop-up
-'Toast Skagen', piparjuurta ja kurkkua
Hyvältä maistui tämäkin!
Kaskis
-Ylikypsää paahdettua possunkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia
Possu oli mureaa ja erinomainen suola, nam.
Ragu
-Lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä
ISONAM! Lakritsin intensiivinen maku jäi pitkäksi aikaa maistumaan, sitruunan kanssa toimiva pari. Fenkoli oli kiva ja jännä, mutta vielä jännempi oli tilli (!) koska sekin sopi maultaan tähän kokonaisuuteen.
 |
| Päivän parhaat maut: Ragun laku-sitruunajälkkäri. |
Pastor
-Pulpo Al Olivo, rapea peruna-oliivikakku, misomajoneesia
Mustekala ei onneksi ollut sitkeää yhtään, pitkästä kypsennyksestä huolimatta. Mutta se oli myös melko mautonta. Sen sijaan perunakakussa oli pippuria tujusti -> kun molempia maistoi yhdessä, oli kokemus tasapainoisempi.
Taste of Helsinki 2015 jää mieleen herkullisena, ainoastaan kaksi asiaa harmittaa: että kaikkea ei ehtinyt maistaa ja että ennakkosuosikkiehdokas, ahvenanmaalainen Smakbyn oli joutunut perumaan osallistumisensa. Kanske nästa år, Smakbyn vi saknade er!
perjantai 29. toukokuuta 2015
KesÄä & RoséE
Nyt on taas SE aika. Kun aurinko jo lämmittää ja on maistettu ensimmäiset Alkoon tulleet kausiroseet. Siitä seuraa aina sama ihmetys: miksei näitä tule nautittua muulloin kuin kesällä ja aurinkoisella säällä? Se on kumma juttu. Tilastot kertovat samaa vuosi toisensa jälkeen: aurinkoisena kesänä roseekauppa kukoistaa; mikäli sataa vettä ja on vilakkaa, jäävät myynnitkin vastaavasti laimeiksi. Tosi on, että roseet ovat äärimmäisen monipuolisia myös ruokaviineinä, joten niille kyllä olisi käyttöä ympäri vuodenkin.
Viinimieli korkkasi roseekauden kahdella erittäin viehättävällä kesäuutuudella. Italialainen Tommasi Bardolino Chiaretto rosé 2014 on mukavan hapokas ja kivasti marjaa löytyy mm. mansikan ja punaherukan vivahteina. Erittäin passeli seurusteluviininä, savukalan jälkeen ei kyllä enää natsannut maku yhtään. Mutta sehän ei ollut suinkaan viinin vika, vaan sattui sapuska olemaan vääränlainen :)
Saksan Rheinhessenistä tulee väriltään (trendikkään) lohenpinkki Deep Roots Rosé 2014. Alkon sivulta selviää, että rypälelajike on Portugieser. Tätä ei Viinimieli sokkona osannut arvata yhtään, tuoksun vivahteiden viemänä olisi voinut lähteä veikkaamaan vaikka Pinot Noiria. Tuoksusta voisi luonnehtia löytyvän myös aavistus hillottua metsämansikkaa. Deep Roots on raikas, vaikka hapot ovatkin lempeähköt saksalaiseksi. Monenmoista punaista marjaa pyörii kielellä, tämä viini on oiva aurinkoisen kesäpäivän virkistäjä.
Ei muuta kuin kipinkapin Alkoon kesäroseita hakemaan ja maistamaan, parhaat kausituotteet kun loppuvat jonain vuosina jo juhannuksen jälkeen kesken.
Cin,cin & prost!
Viinimieli korkkasi roseekauden kahdella erittäin viehättävällä kesäuutuudella. Italialainen Tommasi Bardolino Chiaretto rosé 2014 on mukavan hapokas ja kivasti marjaa löytyy mm. mansikan ja punaherukan vivahteina. Erittäin passeli seurusteluviininä, savukalan jälkeen ei kyllä enää natsannut maku yhtään. Mutta sehän ei ollut suinkaan viinin vika, vaan sattui sapuska olemaan vääränlainen :)
Saksan Rheinhessenistä tulee väriltään (trendikkään) lohenpinkki Deep Roots Rosé 2014. Alkon sivulta selviää, että rypälelajike on Portugieser. Tätä ei Viinimieli sokkona osannut arvata yhtään, tuoksun vivahteiden viemänä olisi voinut lähteä veikkaamaan vaikka Pinot Noiria. Tuoksusta voisi luonnehtia löytyvän myös aavistus hillottua metsämansikkaa. Deep Roots on raikas, vaikka hapot ovatkin lempeähköt saksalaiseksi. Monenmoista punaista marjaa pyörii kielellä, tämä viini on oiva aurinkoisen kesäpäivän virkistäjä.
Ei muuta kuin kipinkapin Alkoon kesäroseita hakemaan ja maistamaan, parhaat kausituotteet kun loppuvat jonain vuosina jo juhannuksen jälkeen kesken.
Cin,cin & prost!
perjantai 8. toukokuuta 2015
Madrid -vinkit, osa 2.
Tapaksia ei Madridissa tarvitse metsästää, niitä tarjoillaan joka kulmalla. Plaza de Jesús -kadun varrella melko lähekkäin ovat Taberna Dolores ja Cerveceria Cervantes. Doloresissa oli alkuillasta hyvä meininki, vaati jo melko epäsuomalaisesti pientä röyhkeyttä jotta pääsi tilausetäisyydelle tiskiltä. Tässä pysähdyttiin kuitenkin vain nopsaan anjoviksella täytetyn oliivin ja oluen verran.
Todellinen napakymppi oli Cerveceria Cervantes. Paikka on pienehkö ja kiirusaikaan sai vähän aikaa odotella, mutta pöytä löytyi. Viinimieli valitsi nälkäisenä sekalaisen joukon erilaisia tapaksia: jamónia (tietenkin), turskalla täytettyjä maukkaita paprikoita, oliiveja yms. Pimientos del Padrón on pikkuinen vihreä paprikalaji, johon tulee valtava himo, mahdotonta syödä vain muutama... Sitä täytyy siis tilata toinenkin annos. Nämä pikkupaprikat yleensä grillataan, päälle oliiviöljyä ja suolaa. Herkullista! Joukossa saattaa joskus olla muutama tulinen, joten varovasti kannattaa haukata. Kun oikein pikantti sattuu kohdalle, polttaa kuin kipakka chili. Kyytipojaksi valikoitui jo toisen kerran Madridissa Matarromera Crianza 2011 (Ribera del Duerosta), joka ei herättänyt minkäänlaisia riitasointuja näinkään sekalaisen tapasvalikoiman kanssa.
Ehkä kaikkein parhaan ruokamuiston Madridista jätti lounas, jonka nautimme Taberna de Los Huevos de Luciossa (osoitteessa Cava Baja 30). Onneksi nälkäisinä turisteina satuimme paikalle heti aukeamisaikaan, sillä jo varttia myöhemmin ovella oli pitkä jono. Koska kananmunat ovat Tabernan nimenkin mukaan paikan The Juttu, hra Viinimieli valitsi luonnollisesti munaruuan. Yksinkertainen oli taas kerran hyvää: ranskalaisten perunoiden päällä kananmunaa juuri sopivan valuvaksi paistetulla keltuaisella + rapeat pekonirouheet päälle. Suolaista, rasvaista ja todella hyvää... Rva Viinimieli valitsi häränhäntää, mikä oli niin herkullista, että lähes liikutti kyyneliin asti. Jopa äidin aikoinaan kokkaamat herkkuhäränhännätkin jäivät nyt toiseksi.
Viinimieli pyysi Taberna de los Huevos de Lucion henkilökuntaa valitsemaan heidän mielestään erinomaista punaviiniä Madridin alueelta. El Repiso Crianza 2011 (Bodegas La Casa de Monroy) oli erittäin maukas ja tyylikäs Tempranillo-Cabernet-Garnacha -blendi. Tätä lisää joskus jostain! Madridista ei kannata lähteä käymättä tässä tabernassa. Kadun toisella puolella on myös heidän fiinimpi illallisravintolansa, joka täytynee testata ensi kerralla, sillä ilman pöytävarausta oli mahdotonta mahduttaa kahta ihmistä syömään.
Sunnuntaisen puistokävelyn jälkeen (Parque del Retirossa tietenkin) Viinimieli jatkoi kävelylenkkiään äveriääseen Salamancan kaupungiosaan. Sieltä löytyy kalliita putiikkeja, mutta tietysti tuttuun Madridilaiseen tapaan myös ravintoloita siellä sun täällä. Alkalde (Jorge Juan -kadulla) oli kivan näköinen paikka, mutta valitettavasti tapasten taso ei pärjää vertailussa Cerveceria Cervantesin kanssa.
Posada de Leon de Oro on hotelli Calle Cava Bajalla, vaikka Viinimieli ensin ajatteli sen 'vain' baariksi, missä on listalla mukavia viinejä ja pikkupurtavaa. Täällä käytiin pariin otteeseen ohikulkiessa kilistämässä De Nit -kuohuviinillä, josta onkin jo yksi aikaisempi blogipostaus. Iltana, jolloin televisiosta tuli 'El Clásico' (eli 'El Derbi Español' elikkä kahden menestyneimmän espanjalaisen futisjoukkueen keskinäinen mittelö), satuimme olemaan täällä lasillisilla. Peliä näytettiin valkokankaalta ja jäimme katsomaan, vaikka illallisaika ja nälkä olivat jo päällä. Iloinen yllätys oli, että ravintolan puolelta löytyikin tilaa ja söimme erittäin maistuvan illallisen, edelleen jalkapalloa katsoen. Maitoporsas oli täällä hyvin suolattu ja kuori rasahteli rapsakkana. Aterian & jalkapallo-ottelun kruunasi herkkupunaviini, Ribera del Dueron Emilio Morolta. Maravilloso!
Tervemenoa Madridiin, siihen ihastuu helposti. Mutta älä mene keskikesällä, sisämaassa on tukalan kuumaa. Talvella voi olla vilakkaakin samasta mannerilmastosta johtuen. Kevät tai alkukesä lienee optimaalisinta aikaa visiitille.
Todellinen napakymppi oli Cerveceria Cervantes. Paikka on pienehkö ja kiirusaikaan sai vähän aikaa odotella, mutta pöytä löytyi. Viinimieli valitsi nälkäisenä sekalaisen joukon erilaisia tapaksia: jamónia (tietenkin), turskalla täytettyjä maukkaita paprikoita, oliiveja yms. Pimientos del Padrón on pikkuinen vihreä paprikalaji, johon tulee valtava himo, mahdotonta syödä vain muutama... Sitä täytyy siis tilata toinenkin annos. Nämä pikkupaprikat yleensä grillataan, päälle oliiviöljyä ja suolaa. Herkullista! Joukossa saattaa joskus olla muutama tulinen, joten varovasti kannattaa haukata. Kun oikein pikantti sattuu kohdalle, polttaa kuin kipakka chili. Kyytipojaksi valikoitui jo toisen kerran Madridissa Matarromera Crianza 2011 (Ribera del Duerosta), joka ei herättänyt minkäänlaisia riitasointuja näinkään sekalaisen tapasvalikoiman kanssa.
Ehkä kaikkein parhaan ruokamuiston Madridista jätti lounas, jonka nautimme Taberna de Los Huevos de Luciossa (osoitteessa Cava Baja 30). Onneksi nälkäisinä turisteina satuimme paikalle heti aukeamisaikaan, sillä jo varttia myöhemmin ovella oli pitkä jono. Koska kananmunat ovat Tabernan nimenkin mukaan paikan The Juttu, hra Viinimieli valitsi luonnollisesti munaruuan. Yksinkertainen oli taas kerran hyvää: ranskalaisten perunoiden päällä kananmunaa juuri sopivan valuvaksi paistetulla keltuaisella + rapeat pekonirouheet päälle. Suolaista, rasvaista ja todella hyvää... Rva Viinimieli valitsi häränhäntää, mikä oli niin herkullista, että lähes liikutti kyyneliin asti. Jopa äidin aikoinaan kokkaamat herkkuhäränhännätkin jäivät nyt toiseksi.
Viinimieli pyysi Taberna de los Huevos de Lucion henkilökuntaa valitsemaan heidän mielestään erinomaista punaviiniä Madridin alueelta. El Repiso Crianza 2011 (Bodegas La Casa de Monroy) oli erittäin maukas ja tyylikäs Tempranillo-Cabernet-Garnacha -blendi. Tätä lisää joskus jostain! Madridista ei kannata lähteä käymättä tässä tabernassa. Kadun toisella puolella on myös heidän fiinimpi illallisravintolansa, joka täytynee testata ensi kerralla, sillä ilman pöytävarausta oli mahdotonta mahduttaa kahta ihmistä syömään.
Sunnuntaisen puistokävelyn jälkeen (Parque del Retirossa tietenkin) Viinimieli jatkoi kävelylenkkiään äveriääseen Salamancan kaupungiosaan. Sieltä löytyy kalliita putiikkeja, mutta tietysti tuttuun Madridilaiseen tapaan myös ravintoloita siellä sun täällä. Alkalde (Jorge Juan -kadulla) oli kivan näköinen paikka, mutta valitettavasti tapasten taso ei pärjää vertailussa Cerveceria Cervantesin kanssa.
Posada de Leon de Oro on hotelli Calle Cava Bajalla, vaikka Viinimieli ensin ajatteli sen 'vain' baariksi, missä on listalla mukavia viinejä ja pikkupurtavaa. Täällä käytiin pariin otteeseen ohikulkiessa kilistämässä De Nit -kuohuviinillä, josta onkin jo yksi aikaisempi blogipostaus. Iltana, jolloin televisiosta tuli 'El Clásico' (eli 'El Derbi Español' elikkä kahden menestyneimmän espanjalaisen futisjoukkueen keskinäinen mittelö), satuimme olemaan täällä lasillisilla. Peliä näytettiin valkokankaalta ja jäimme katsomaan, vaikka illallisaika ja nälkä olivat jo päällä. Iloinen yllätys oli, että ravintolan puolelta löytyikin tilaa ja söimme erittäin maistuvan illallisen, edelleen jalkapalloa katsoen. Maitoporsas oli täällä hyvin suolattu ja kuori rasahteli rapsakkana. Aterian & jalkapallo-ottelun kruunasi herkkupunaviini, Ribera del Dueron Emilio Morolta. Maravilloso!
Tervemenoa Madridiin, siihen ihastuu helposti. Mutta älä mene keskikesällä, sisämaassa on tukalan kuumaa. Talvella voi olla vilakkaakin samasta mannerilmastosta johtuen. Kevät tai alkukesä lienee optimaalisinta aikaa visiitille.
¡Madrid on herkullinen Viinimielentila!
lauantai 18. huhtikuuta 2015
Madrid -vinkit, osa 1.
Espanjan Madrid on ykkösmatkakohde hyvän viinin ja ruuan ystävälle. Lisäksi Hyvää Elämää edustaa mahdollisuus unohtumattomiin taide- sekä jalkapalloelämyksiin. Näitä kaikkea mahtuu hyvin yhteen pitkään viikonloppuun. Mikäli aikaa on enemmän, kannattaa vaikka vuokrata auto ja surauttaa sillä kaupungin ulkopuolelle viinitiloille.
Viinimielen Madridinmatka oli sateinen, mutta tunnelma saa silti täyden kympin. Kaikkia kaupunginosia ei sentään tässä ajassa ehtinyt käydä läpi, mutta melkoisen hyvin kaupungin alaa saa haltuun ihan kävelemällä, kun majoittuu keskeisellä paikalla.
Myöhään perjantai-iltapäivänä, nälkäisenä & juuri perillä Madridissa. Askeleet veivät Museo del Jamón -ketjun paikkaan (tämä oli Carrera de San Jerónimolla, mutta 'Museoita' oli useita siellä täällä keskustassa). Lautasellinen ilmakuivattua Iberico-kinkkua oli mureimpia mitä Viinimieli suurena ilmakuivatun kinkun ystävänä on kuunaan maistanut Espanjasta tai Italiasta. Laatukinkkuannoksen hinta oli 9,50 euroa, varsin käypä näin hyvästä Ibericosta ja riittävä suupala kahdelle. Pikkulasillinen olutta hämmästyttää hinnaltaan suomalaisen turistin, olikohan tässä nyt joku virhe, tosiaanko vain 0,40 euroa...? Olut oli tässä paikassa parempi valinta kuin viini. Aamiaispaikkana Museo del Jamón on myös mitä mainioin ja edullinen, eurolla saa hyvänkokoisen leivän (bocadillo), pienemmät leivät vieläkin pikkuruisemmalla hinnalla.
Ensimmäistä illallispaikkaa lähdettiin hakemaan espanjalaisittain hyvin varhain, eli puoli yhdeksän aikaan kun ravintolat vasta avaavat ovensa. Pöytävarausta ei ollut, mutta turistien suosima Botín oli jäänyt kertomuksista mieleen siellä tarjottavan perinteisen (kokonaisena paistetun) maitoporsaan perusteella. Sinne siis. Tunnelma ja hälinä oli kotoisan espanjalaista, ravintola ikivanha ja puitteet sen mukaiset. Maitoporsas oli hiukan vähäsuolaista, eikä ehkä siksi herättänyt suurta ylistystä. Mutta nälkä lähti ja viinilista on fantastinen espanjalaisten viinien ystävälle. Muutamia viinejä oli listoilla myös muista maista, nimekkäitä nekin. Possun kanssa sopi mainiosti samettinen punaviini Matarromera Crianza 2011 Ribera del Duerosta.
Illallisen jälkeen poikkesimme vielä ihastuttavassa Mercado de San Miguelissa, missä on jokaisen Madridinkävijän PAKKO poiketa. Tässä kauppahallissa on kirjava joukko yrittäjiä, joilta voi ostaa liha- juusto-, kala- jne herkut erikseen. Lisäksi lasi viiniä ja sitten vaan johonkin pöydistä syömään. Siitä tulikin meille jokapäiväinen aperopaikka reissun aikana. Täytetyt oliivit olivat suosikki, lisäksi nassutettiin tietysti mm. jamónia ja juustoja. Ostereita ei lähdetty maistamaan, mutta hyvältä näyttivät kyllä kaikki merisiilit sun muut herkut tiskeissään.
Jatkuu seuraavassa päivityksessä jottei tule liian pitkää postausta...
Viinimielen Madridinmatka oli sateinen, mutta tunnelma saa silti täyden kympin. Kaikkia kaupunginosia ei sentään tässä ajassa ehtinyt käydä läpi, mutta melkoisen hyvin kaupungin alaa saa haltuun ihan kävelemällä, kun majoittuu keskeisellä paikalla.
Myöhään perjantai-iltapäivänä, nälkäisenä & juuri perillä Madridissa. Askeleet veivät Museo del Jamón -ketjun paikkaan (tämä oli Carrera de San Jerónimolla, mutta 'Museoita' oli useita siellä täällä keskustassa). Lautasellinen ilmakuivattua Iberico-kinkkua oli mureimpia mitä Viinimieli suurena ilmakuivatun kinkun ystävänä on kuunaan maistanut Espanjasta tai Italiasta. Laatukinkkuannoksen hinta oli 9,50 euroa, varsin käypä näin hyvästä Ibericosta ja riittävä suupala kahdelle. Pikkulasillinen olutta hämmästyttää hinnaltaan suomalaisen turistin, olikohan tässä nyt joku virhe, tosiaanko vain 0,40 euroa...? Olut oli tässä paikassa parempi valinta kuin viini. Aamiaispaikkana Museo del Jamón on myös mitä mainioin ja edullinen, eurolla saa hyvänkokoisen leivän (bocadillo), pienemmät leivät vieläkin pikkuruisemmalla hinnalla.
 |
| Museo del Jamón |
Ensimmäistä illallispaikkaa lähdettiin hakemaan espanjalaisittain hyvin varhain, eli puoli yhdeksän aikaan kun ravintolat vasta avaavat ovensa. Pöytävarausta ei ollut, mutta turistien suosima Botín oli jäänyt kertomuksista mieleen siellä tarjottavan perinteisen (kokonaisena paistetun) maitoporsaan perusteella. Sinne siis. Tunnelma ja hälinä oli kotoisan espanjalaista, ravintola ikivanha ja puitteet sen mukaiset. Maitoporsas oli hiukan vähäsuolaista, eikä ehkä siksi herättänyt suurta ylistystä. Mutta nälkä lähti ja viinilista on fantastinen espanjalaisten viinien ystävälle. Muutamia viinejä oli listoilla myös muista maista, nimekkäitä nekin. Possun kanssa sopi mainiosti samettinen punaviini Matarromera Crianza 2011 Ribera del Duerosta.
 |
| Botín ja maitoporsas |
Illallisen jälkeen poikkesimme vielä ihastuttavassa Mercado de San Miguelissa, missä on jokaisen Madridinkävijän PAKKO poiketa. Tässä kauppahallissa on kirjava joukko yrittäjiä, joilta voi ostaa liha- juusto-, kala- jne herkut erikseen. Lisäksi lasi viiniä ja sitten vaan johonkin pöydistä syömään. Siitä tulikin meille jokapäiväinen aperopaikka reissun aikana. Täytetyt oliivit olivat suosikki, lisäksi nassutettiin tietysti mm. jamónia ja juustoja. Ostereita ei lähdetty maistamaan, mutta hyvältä näyttivät kyllä kaikki merisiilit sun muut herkut tiskeissään.
 |
| Mercado de San Miguel |
Jatkuu seuraavassa päivityksessä jottei tule liian pitkää postausta...
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Kuohuviinilöytö Alkon tilausvalikoimasta - Raventós i Blanc De Nit
Alkon Helsingin Eteläesplanadin myymälästä on tullut Viinimielen lempiputiikki. Paitsi että henkilökunta on erittäin innostunut viineistä ja auliisti palvelemassa, tämän pienen myymälän valikoima on varsin mielenkiintoinen. Tilausvalikoimasta pidetään runsaasti hyvin valittuja tuotteita hyllyssä. Tämähän toimii erityisen hienosti Viinimielelle, joka ei koskaan muista olla ajoissa tilaamassa tuotteita...
Tällä kertaa hyllystä löytyi yksi tilausvalikoiman kuohuviinihelmistä, Raventós i Blanc de Nit 2012. Tämä vuosikerrallinen herkän vaaleanpunainen laatukuohuviini on ykkösvalinta kaikkiin kevään ja kesän juhlahetkiin. Mikäli Esplanadin myymälä on liian kaukana, ei huolta, omaan myymälään tätä saa tilattua tilausvalikoimasta pullottain, kunhan vain varaa muutaman arkipäivän toimitukselle.
Alkon tilausvalikoimaa eivät ehkä kaikki viininystävät osaa välttämättä vielä hyödyntää. Jos ei ole kaikille tuttu: homma toimii siis niin, että omaan myymälään voi tilata (ilman erillistä kustannusta) maahantuojien varastoista tuotteita, jotka eivät automaattisesti löydy myymälöiden hyllyistä. Valikoima löytyy Alkon nettisivuita helposti. Vuosikerrat eivät aina ole ajan tasalla, mutta eipä ole haitannut.
Tuottaja Raventós i Blanc teki ennen 'single estate'-kuohuviininsä DO Cava -apellaation alla. Mutta heistä alkoi tuntua, että Cava-tuotanto oli ajautunut liian volyymihakuiseksi, tarkan alkuperän kustannuksella. Tästä syystä, vuonna 2012, tuottaja erkautui Cava-apellaatiosta. Tuote tehdään edelleen samalla pieteetillä, omalta tilalta, perinteisellä menetelmällä, kuten Cava ja samppanjat. Ehkäpä tulevaisuudessa kuulemme uudesta DO-apellaatiosta, joka on hyvin tarkasti rajattu. Nyt Raventós i Blancin kuohuviinit ovat luokiteltuina 'Vino Espumoso de Calidad' ja etiketissä lukee lisäksi Conca del Riu Anoia. Siellä (Espanjan) Kataloniassa he ovat joka tapauksessa kasvattaneet viininsä jo 20 sukupolvessa, aina vuodesta 1497 lähtien.
De Nit on tyylikäs, raikas ja kuiva kuohuviini, jossa on runsaasti kirpakkaa punaista marjaa. Sopii kilistelyyn, mutta hyvin myös ruokajuomaksi. Viininviljely on biodynaamista, vaikka sertifikaattileimaa pullosta ei löydykään. Sadonkorjuu tapahtuu käsin. Käytössä ovat 'perinteiset cava- rypälelajikkeet' Macabeo, Xarel-lo sekä Parellada. Kauniin värinsä viini saa viidestä prosentista punaista Monastrell -lajiketta.
Miksi ihmeessä juoda erityisissä juhlahetkissä tylsästi samppanjaa, kun on näin upeita muitakin kuohuviinejä saatavilla... ;)
Tällä kertaa hyllystä löytyi yksi tilausvalikoiman kuohuviinihelmistä, Raventós i Blanc de Nit 2012. Tämä vuosikerrallinen herkän vaaleanpunainen laatukuohuviini on ykkösvalinta kaikkiin kevään ja kesän juhlahetkiin. Mikäli Esplanadin myymälä on liian kaukana, ei huolta, omaan myymälään tätä saa tilattua tilausvalikoimasta pullottain, kunhan vain varaa muutaman arkipäivän toimitukselle.
Alkon tilausvalikoimaa eivät ehkä kaikki viininystävät osaa välttämättä vielä hyödyntää. Jos ei ole kaikille tuttu: homma toimii siis niin, että omaan myymälään voi tilata (ilman erillistä kustannusta) maahantuojien varastoista tuotteita, jotka eivät automaattisesti löydy myymälöiden hyllyistä. Valikoima löytyy Alkon nettisivuita helposti. Vuosikerrat eivät aina ole ajan tasalla, mutta eipä ole haitannut.
Tuottaja Raventós i Blanc teki ennen 'single estate'-kuohuviininsä DO Cava -apellaation alla. Mutta heistä alkoi tuntua, että Cava-tuotanto oli ajautunut liian volyymihakuiseksi, tarkan alkuperän kustannuksella. Tästä syystä, vuonna 2012, tuottaja erkautui Cava-apellaatiosta. Tuote tehdään edelleen samalla pieteetillä, omalta tilalta, perinteisellä menetelmällä, kuten Cava ja samppanjat. Ehkäpä tulevaisuudessa kuulemme uudesta DO-apellaatiosta, joka on hyvin tarkasti rajattu. Nyt Raventós i Blancin kuohuviinit ovat luokiteltuina 'Vino Espumoso de Calidad' ja etiketissä lukee lisäksi Conca del Riu Anoia. Siellä (Espanjan) Kataloniassa he ovat joka tapauksessa kasvattaneet viininsä jo 20 sukupolvessa, aina vuodesta 1497 lähtien.
De Nit on tyylikäs, raikas ja kuiva kuohuviini, jossa on runsaasti kirpakkaa punaista marjaa. Sopii kilistelyyn, mutta hyvin myös ruokajuomaksi. Viininviljely on biodynaamista, vaikka sertifikaattileimaa pullosta ei löydykään. Sadonkorjuu tapahtuu käsin. Käytössä ovat 'perinteiset cava- rypälelajikkeet' Macabeo, Xarel-lo sekä Parellada. Kauniin värinsä viini saa viidestä prosentista punaista Monastrell -lajiketta.
Miksi ihmeessä juoda erityisissä juhlahetkissä tylsästi samppanjaa, kun on näin upeita muitakin kuohuviinejä saatavilla... ;)
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Karl Johan - tasokasta lounasta Helsingin keskustassa
Helsingin keskustassa on lounaan suhteen runsaasti valinnanvaraa ja paljon hyviä paikkoja. Karl Johan on yksi suosikkipaikoista, mihin vie mielellään bisnestapaamisiaan ja käy itsekin silloin tällöin Vähän Paremmalla Lounaalla.
Listalla on joka päivä keitto, salaatti, kotiruoka, useampaa lihaa sekä kala. Sähköpostiin saa tilattua päivän lounaslistan, mistä näkee selvästi mitkä vaihtoehdot sopivat ruokarajoittuneellekin (VL, L, G on kaikki merkitty listaan). Ainakin laktoosin ja gluteenin suhteen 'rajoittunut' on tähän asti aina löytänyt itselleen sopivan vaihtoehdon.
Kala-annokset ja niiden kastikkeet, kuten myös haudutetut liharuuat ovat aina olleet takuuvarmoja. Lisukkeitakin on riittävän useita valittavana. Paikka on auki myös iltaisin ja lauantaina, mutta jotenkin lounas on erityisen hyvä. Lisäksi palvelu aina iloisen ystävällistä. Tänään tuli herkuteltua nieriällä kera sahramikastikkeen ja kasvisten. Viinimieli suosittelee!
Listalla on joka päivä keitto, salaatti, kotiruoka, useampaa lihaa sekä kala. Sähköpostiin saa tilattua päivän lounaslistan, mistä näkee selvästi mitkä vaihtoehdot sopivat ruokarajoittuneellekin (VL, L, G on kaikki merkitty listaan). Ainakin laktoosin ja gluteenin suhteen 'rajoittunut' on tähän asti aina löytänyt itselleen sopivan vaihtoehdon.
Kala-annokset ja niiden kastikkeet, kuten myös haudutetut liharuuat ovat aina olleet takuuvarmoja. Lisukkeitakin on riittävän useita valittavana. Paikka on auki myös iltaisin ja lauantaina, mutta jotenkin lounas on erityisen hyvä. Lisäksi palvelu aina iloisen ystävällistä. Tänään tuli herkuteltua nieriällä kera sahramikastikkeen ja kasvisten. Viinimieli suosittelee!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Loistava Riesling kevään odotukseen
Kevään korvilla alkaa tehdä väistämättä mieli raikkaita valko- ja roséviinejä, suunnilleen samoihin aikoihin kun valtava parsanhimo iskee. Meksikolaista parsaa saa onneksi tälläkin hetkellä kaupasta pahimpaan puutostilaan ja Alkosta raikasta viiniä.
Puolikuiva Carl Loewen Quant Riesling Saksan Moselista on tuoretta vuosikertaa 2014 ja ihastutti välittömästi loistavalla 'happo-sokeri -tasapainollaan'. Viinin noin neljätoista grammaa sokeria (litraa kohden) kesyttää lähes kahdeksan gramman happokkuuden. Näin rapeilla hapoilla sokerimäärä on täydellinen, viinilasi on tulvillaan hedelmää, mutta hapokkuus pitää juomanautinnon raikkaana. Lasissa on ihana sekoitus persikkaa, makeaa omenaa ja mineraalisuutta. Tämän maistettuaan tietää miksi puolikuiva usein peittoaa valintana täysin kuivat valkoviinit, etenkin jos viiniä nautitaan ilman ruokaa.
Tämä Riesling oli niin hyvää, että kuuluu ehdottomasti Viinimielen kevään ja kesän suosikkeihin. Tällä kertaa viini maistettiin ilman ruokaa keväisen auringon kurkistellessa pilvien raosta, mutta varmasti se tullaan testaamaan myös erilaisten sapuskojen kera. Etenkin ajatus aasialaisesta kutkuttaa jo mukavasti makunystyröitä. Varsin viinimiellyttävää!
Puolikuiva Carl Loewen Quant Riesling Saksan Moselista on tuoretta vuosikertaa 2014 ja ihastutti välittömästi loistavalla 'happo-sokeri -tasapainollaan'. Viinin noin neljätoista grammaa sokeria (litraa kohden) kesyttää lähes kahdeksan gramman happokkuuden. Näin rapeilla hapoilla sokerimäärä on täydellinen, viinilasi on tulvillaan hedelmää, mutta hapokkuus pitää juomanautinnon raikkaana. Lasissa on ihana sekoitus persikkaa, makeaa omenaa ja mineraalisuutta. Tämän maistettuaan tietää miksi puolikuiva usein peittoaa valintana täysin kuivat valkoviinit, etenkin jos viiniä nautitaan ilman ruokaa.
Tämä Riesling oli niin hyvää, että kuuluu ehdottomasti Viinimielen kevään ja kesän suosikkeihin. Tällä kertaa viini maistettiin ilman ruokaa keväisen auringon kurkistellessa pilvien raosta, mutta varmasti se tullaan testaamaan myös erilaisten sapuskojen kera. Etenkin ajatus aasialaisesta kutkuttaa jo mukavasti makunystyröitä. Varsin viinimiellyttävää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)