Madrid -vinkit, osa 1.

Espanjan Madrid on ykkösmatkakohde hyvän viinin ja ruuan ystävälle. Lisäksi Hyvää Elämää edustaa mahdollisuus unohtumattomiin taide- sekä jalkapalloelämyksiin. Näitä kaikkea mahtuu hyvin yhteen pitkään viikonloppuun. Mikäli aikaa on enemmän, kannattaa vaikka vuokrata auto ja surauttaa sillä kaupungin ulkopuolelle viinitiloille.

Viinimielen Madridinmatka oli sateinen, mutta tunnelma saa silti täyden kympin. Kaikkia kaupunginosia ei sentään tässä ajassa ehtinyt käydä läpi, mutta melkoisen hyvin kaupungin alaa saa haltuun ihan kävelemällä, kun majoittuu keskeisellä paikalla.

Myöhään perjantai-iltapäivänä, nälkäisenä & juuri perillä Madridissa. Askeleet veivät Museo del Jamón -ketjun paikkaan (tämä oli Carrera de San Jerónimolla, mutta 'Museoita' oli useita siellä täällä keskustassa). Lautasellinen ilmakuivattua Iberico-kinkkua oli mureimpia mitä Viinimieli suurena ilmakuivatun kinkun ystävänä on kuunaan maistanut Espanjasta tai Italiasta. Laatukinkkuannoksen hinta oli 9,50 euroa, varsin käypä näin hyvästä Ibericosta ja riittävä suupala kahdelle. Pikkulasillinen olutta hämmästyttää hinnaltaan suomalaisen turistin, olikohan tässä nyt joku virhe, tosiaanko vain 0,40 euroa...? Olut oli tässä paikassa parempi valinta kuin viini. Aamiaispaikkana Museo del Jamón on myös mitä mainioin ja edullinen, eurolla saa hyvänkokoisen leivän (bocadillo), pienemmät leivät vieläkin pikkuruisemmalla hinnalla.

Museo del Jamón

Ensimmäistä illallispaikkaa lähdettiin hakemaan espanjalaisittain hyvin varhain, eli puoli yhdeksän aikaan kun ravintolat vasta avaavat ovensa. Pöytävarausta ei ollut, mutta turistien suosima Botín oli jäänyt kertomuksista mieleen siellä tarjottavan perinteisen (kokonaisena paistetun) maitoporsaan perusteella. Sinne siis. Tunnelma ja hälinä oli kotoisan espanjalaista, ravintola ikivanha ja puitteet sen mukaiset. Maitoporsas oli hiukan vähäsuolaista, eikä ehkä siksi herättänyt suurta ylistystä. Mutta nälkä lähti ja viinilista on fantastinen espanjalaisten viinien ystävälle. Muutamia viinejä oli listoilla myös muista maista, nimekkäitä nekin. Possun kanssa sopi mainiosti samettinen punaviini Matarromera Crianza 2011 Ribera del Duerosta.

Botín ja maitoporsas

Illallisen jälkeen poikkesimme vielä ihastuttavassa Mercado de San Miguelissa, missä on jokaisen Madridinkävijän PAKKO poiketa. Tässä kauppahallissa on kirjava joukko yrittäjiä, joilta voi ostaa liha- juusto-, kala- jne herkut erikseen. Lisäksi lasi viiniä ja sitten vaan johonkin pöydistä syömään. Siitä tulikin meille jokapäiväinen aperopaikka reissun aikana. Täytetyt oliivit olivat suosikki, lisäksi nassutettiin tietysti mm. jamónia ja juustoja. Ostereita ei lähdetty maistamaan, mutta hyvältä näyttivät kyllä kaikki merisiilit sun muut herkut tiskeissään.

Mercado de San Miguel

Jatkuu seuraavassa päivityksessä jottei tule liian pitkää postausta...

Kuohuviinilöytö Alkon tilausvalikoimasta - Raventós i Blanc De Nit

Alkon Helsingin Eteläesplanadin myymälästä on tullut Viinimielen lempiputiikki. Paitsi että henkilökunta on erittäin innostunut viineistä ja auliisti palvelemassa, tämän pienen myymälän valikoima on varsin mielenkiintoinen. Tilausvalikoimasta pidetään runsaasti hyvin valittuja tuotteita hyllyssä. Tämähän toimii erityisen hienosti Viinimielelle, joka ei koskaan muista olla ajoissa tilaamassa tuotteita...

Tällä kertaa hyllystä löytyi yksi tilausvalikoiman kuohuviinihelmistä, Raventós i Blanc de Nit 2012. Tämä vuosikerrallinen herkän vaaleanpunainen laatukuohuviini on ykkösvalinta kaikkiin kevään ja kesän juhlahetkiin. Mikäli Esplanadin myymälä on liian kaukana, ei huolta, omaan myymälään tätä saa tilattua tilausvalikoimasta pullottain, kunhan vain varaa muutaman arkipäivän toimitukselle.

Alkon tilausvalikoimaa eivät ehkä kaikki viininystävät osaa välttämättä vielä hyödyntää. Jos ei ole kaikille tuttu: homma toimii siis niin, että omaan myymälään voi tilata (ilman erillistä kustannusta) maahantuojien varastoista tuotteita, jotka eivät automaattisesti löydy myymälöiden hyllyistä. Valikoima löytyy Alkon nettisivuita helposti. Vuosikerrat eivät aina ole ajan tasalla, mutta eipä ole haitannut.

Tuottaja Raventós i Blanc teki ennen 'single estate'-kuohuviininsä DO Cava -apellaation alla. Mutta heistä alkoi tuntua, että Cava-tuotanto oli ajautunut liian volyymihakuiseksi, tarkan alkuperän kustannuksella. Tästä syystä, vuonna 2012, tuottaja erkautui Cava-apellaatiosta. Tuote tehdään edelleen samalla pieteetillä, omalta tilalta, perinteisellä menetelmällä, kuten Cava ja samppanjat.  Ehkäpä tulevaisuudessa kuulemme uudesta DO-apellaatiosta, joka on hyvin tarkasti rajattu. Nyt Raventós i Blancin kuohuviinit ovat luokiteltuina 'Vino Espumoso de Calidad' ja etiketissä lukee lisäksi Conca del Riu Anoia. Siellä (Espanjan) Kataloniassa he ovat joka tapauksessa kasvattaneet viininsä jo 20 sukupolvessa, aina vuodesta 1497 lähtien.

De Nit on tyylikäs, raikas ja kuiva kuohuviini, jossa on runsaasti kirpakkaa punaista marjaa. Sopii kilistelyyn, mutta hyvin myös ruokajuomaksi. Viininviljely on biodynaamista, vaikka sertifikaattileimaa pullosta ei löydykään. Sadonkorjuu tapahtuu käsin. Käytössä ovat 'perinteiset cava- rypälelajikkeet' Macabeo, Xarel-lo sekä Parellada. Kauniin värinsä viini saa viidestä prosentista punaista Monastrell -lajiketta.

Miksi ihmeessä juoda erityisissä juhlahetkissä tylsästi samppanjaa, kun on näin upeita muitakin kuohuviinejä saatavilla...  ;)