Mukavia ruokapaikkoja maailmalta löytää toki myös ihan sattumalta ja omalla vaistolla. Mutta erittäin kullanarvoisia ovat nämä vinkit ihanista juustopuodeista, pienpanimoista ja lukuisista muista mielenkiintoisista paikallisista pistäytymiskohteista. Yleensä niihin osaa eksyä vain silloin, kun on saanut vinkkejä paikallisilta tutuilta, joita ei valitettavasti ole sentään ihan joka niemessä ja notkelmassa.
Ilmeisesti kaikki Hansin hyvät vinkit eivät edes mahtuneet sen paremmin ohjelmaan kuin kirjoihinkaan. Tästäpä tulikin idea, että toivottavasti hänellä on vielä hyvät muistiinpanot tallessa, niistähän voisi tehdä vaikkapa matkakokoisen Kulinaristin Matkaoppaan...? Lisäksi toisen tuotantokauden viimeinen jakso Piemontesta herätti idean spin-off -sarjalle. Jotenkin tämä 'vanhojen ystävysten' kohtaaminen oli niin lämminhenkinen ja viihdyttävä, että jos suinkin herrat Välimäki ja Sukula lukuisilta projekteiltaan joskus tulevaisuudessa joutavat, toivomme heiltä jotain uutta ja mielenkiintoista yhteistä projektia parhaaseen ruutuaikaan!
Nyt kotikeittiössä lähdimme Hansin matkaan perunamuusin ohjeella ensimmäisestä kirjasta. Viinimielen ruokapöydässä on kyllä perinteisesti perusmuusikin tehnyt hyvin kauppansa, vaikka mummon sekä äidin keittiöiden perussalaisuus on tiedossa: kermalla ja voilla vaan tulee extra-hyvää. Reseptiä lukiessa alkoi kuitenkin jo ikäänkuin tuntea, kuinka kolesteroli pulputen tukkii suonet, joten pupu meni pöksyyn ja voimäärässä emme aivan täysmääräisesti noudattaneet ohjetta. Muuten seurasimme sitä kyllä. Ja olihan siinä vaan taikaa, että sen perunan viitsii pusertaa siivilän läpi ja ehkäpä vaikutusta on silläkin, että voin sulattaa kermamaitoon? Lopputuloksena oli samettisen ylellinen muusi, joka maistui taivaallisen hyvältä uunissa pitkään hautuneen poronkäristyksen kanssa. Ja entä viinisuositus..? Eipäs tällä kertaa mikään; maito ja vesi maistuivat varsin hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti